Luksuslaivalla osa 2

Tämä on jatkokertomuksen toinen osa, mikäli et ole lukenut ensimmäistä, se löytyy täältä.

Kesti vain hetken ja Malcolmin toimeton ruumis alkoi reagoida tuntemattoman signaalin puutteeseen. Kouristukset vavisuttivat hänen ruumistaan ja tempoivat häntä ympäriinsä painottomassa käytävässä Johnin ja Chun pidellessä häntä minkä pystyivät. Yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin, kouristukset loppuivat ja Robert Malcolm avasi hailakkaan väriset silmänsä. Hänen suustaan tulvi sekamelskainen kirouksien tulva ja hän pyrki pystyyn. Tajuamatta olevansa painottomassa tilassa hän pyöri ja heilui holtittomasti kunnes John ja Chu saivat hänet kammettua jonkinlaiseen hallintaan ja alkoivat puhua hänelle järkeä.
- Lakkaa rempomasta hyvä mies huusi John ähellyksen välissä.
- Päästäkää minut takaisin senkin koirat, miksi irrotitte minut olin juuri saavuttamassa Hyperionin Valaistuksen Temppelin 6:nnen tason ja olisin voinut kiertää astraaliprojektiona koko tunnettua Hyperionia ja jakaa viisauttani sen armoitetulle kansalle. Te kolmasti kirotut keinokuitukuninkaat, olkaatte häväistyt ikuisesti!
John vastasi kaunopuheiseen sadatteluun suoraviivaisemmin
- Turpa kiinni!

He selittivät Robertille tilanteen ja sen mitä tapahtuisi, mikäli hän ei auttaisi heitä. Tilanteen vakavuus oli oiva lääke virtuaalitodellisuusnarkkarin pään selvittämiseen ja kymmenen minuutin kuluttua hän mietti jo eri mahdollisuuksia.
- Tarvitsen laitteita hytistäni, toivottavasti tämä painovoimapelleily ei ole rikkonut niitä, mutisi Robert yrittäessään kömpelösti etsiytyä hyttiinsä.
He palasivat Robertin hyttiin etsimään hänen tarvitsemiaan laitteita. Laitteisto koostui hyvin pienistä elektronisista yksiköistä joissa ei näkynyt johtoja, ei valoja eikä toimintapainikkeita. Robert selitti niiden olevan virtuaalitodellisuusyksiköitä, jotka operoivat langattomasti ja joita ohjattiin suoraan aivoista tulevilla käskyillä. Virtansa ne saivat hyvin tehokkaista pienistä akuista ja ne latautuivat kun niitä liikuteltiin.
- Miksi tarvitset VR-laitteita, meidän uhkammehan on täysin todellinen, uteli John. Hän pelkäsi että narkkari ryhtyisi jälleen uneksimaan digitaaliuniaan.
- Tämän uusimman VR:n avulla pystyy nykyisin toimimaan lähes millaisen tietokoneohjelman kanssa tahansa, ikään kuin tuomaan kaikki ohjelmistot ja tekoälyt samalle pelikentälle. Tällöin niiden hallitseminen ja muokkaaminen on edes jossain määrin mahdollista, luennoi Robert. Hän liikkui kömpelösti ja kaikesta huomasi ettei hän ollut tottunut painottomuuteen.
- 20 kredittiä sen puolesta että oksentaa 5 minuutissa, kuiskasi Chu Johnille heidän katsoessaan Robertin etenemistä.
- Ei kiitos, näkeehän tuon että niin käy, vastasi John virnistäen kuivasti.

Miehet olivat oikeassa, saatuaan laitteet kasaan Robert alkoi selvästi voida pahoin ja lopulta he joutuivat vetämään häntä perässään kohti komentosiltaa. Miehet neuvoivat häntä etsimään edestäpäin kiintopisteen katseelleen ja hän yritti keskittyä pitämään vatsansa sisällön paikoillaan. Operaatiota helpotti se ettei hän ollut syönyt mitään aikoihin, vaan elänyt suurimmaksi osaksi suonensisäisellä ravintoliuoksella.

Viimein he pääsivät komentosillalle jossa perämies Darian antoi tilanneraportin kapteenilleen. Kävi ilmi että muutamat ihmiset olivat painottomuuden jälkeen hankkiutuneet komentosillalle vaatien saada tietoja tilanteesta, ja heidät oli pakko rauhoittaa ja viedä pois jottei kriisin ratkaiseminen vaarantuisi. Muutama lievä loukkaantuminen oli ilmoitettu aluksen lääkintähenkilöstölle painovoiman äkkinäisen katoamisen seurauksena. Lääkintähenkilökunta hoiti tehtävää parhaillaan. Igor oli samalla yrittänyt tutustua alusta ohjaavaan mekanismiin tarkemmin, mutta hänen utelunsa olivat aina pysähtyneet kuin seinään.

- Meidän täytynee tehdä yleisilmoitus aluksella, ennenkuin kaikki matkustajat tulevat paukuttamaan komentosillan ovia kysymyksineen, sen jälkeen tämän kriisin ratkaisemiselle voi heittää hyvästit, pähkäli John.
- Samalla voidaan pistää tämä herra Robert Malcolm töihin, tuumasi Igor joka tutkaili mielenkiinnolla vr-narkkarin mukana tuomia laitteita.
Robert selitti että hänen täytyisi käynnistää virtuaalitodellisuusohjelmistot, jotta hän voisi saada selvyyttä vieraasta ohjelmasta. Hän raportoisi miehistölle etenemisestään holonäytön kautta, sillä virtuaalijärjestelmän käynnistäminen ja sammuttaminen kesti useita minuutteja, ja näin säästettäisiin aikaa.

- Chu, puhu sinä jo alustavasti matkustajille mistä on kyse. Voit kertoa kaiken muun mutta älä vielä kerro että olemme törmäyskurssilla toiseen tähteen. Se vain lietsoisi turhaan paniikkia ja meillä on jo aivan riittävästi töitä, John ohjeisti.

Chu teki työtä käskettyä ja samalla Robertin pää ilmestyi pääholonäyttöön ja hän alkoi kertoilla saamiaan tietoja.
- Tämä on teille aivan liian rankkaa teknologiaa, ja nyt pidemmittä puheitta, komentosillalta sammuvat kaikki laitteet ja virta. Selitän hetken kuluttua miksi.
Samassa koko komentosilta muuttui kertaheitolla säkkipimeäksi kaikkien valojen ja päätteiden pimetessä yhtä aikaa. Komentosillalla syntyi pienimuotoinen paniikki kun päällystö törmäili kiroillen toisiinsa painottomuudessa joka muuttui yhtäkkisesti jälleen 1.4 kertaiseksi maan painovoimaksi aluksen moottorien käynnistyessä ja siirtyessä saman tien täydelle teholle. Igor onnistui viimein sekamelskassa löytämään komentosillan hätävalojen katkaisijan ja he pääsivät selvittämään sekamelskaa.
- Onko keneltäkään luita rikki, kysyi John miehistöltään. Yleisen ähinän ja sadattelun joukosta ei kuulunut ilmoituksia, joten kaikki olivat enemmän tai vähemmän kunnossa kolhuja ja mustelmia lukuunottamatta. Igor oli paukauttanut päänsä kunnolla päätepöydän kulmaan ja piteli komeasti turpoavaa silmäkulmaa sadatellessaan samalla komeasti venäjäksi. Darian ja Chu oikoivat univormujaan Danan jo kierrellessä ympäri komentosiltaa tutkien vahinkoja. Robertin tiedoton ruumis retkotti maassa pääholonäyttöalueen vieressä ja hänen virtuaalilaitteensa olivat levittyneet hänen ympärilleen. Muutamaan laitteeseen oli tullut halkeama mutta Robert ei herännyt digitaaliunestaan.

- Mahtavaa teknologiaa, kerta kaikkiaan, puhkesi Robert Malcolmin holopää puhumaan näytön keskeltä. Se kiukuttelee kun estin sitä näkemästä komentosillalle, ehdotan että köytätte ruumiini ja laitteeni kiinni jonnekin, se saattaa antaa meille erittäin kuoppaista kyytiä lähitulevaisuudessakin.

- Helvetti mies!, huudahti Igor pitäen silmäkulmaansa. Mitä oikein touhuat?
- Noh, kyseessä on kuten jo sanoin, hienoa teknologiaa, AI ja vielä hyvin kehittynyt sellainen. Se on radikalisoitu ja hallitsee aluksen ohjausjärjestelmää, moottoreita ja hälytysjärjestelmää. Sillä on myös pääsy kaikkiin aluksen sisäisiin tarkkailujärjestelmiin, vaikkakaan se ei voi muokata niitä. Näin ollen se kuitenkin tietää kaiken mitä tekin tiedätte, poislukien sen mitä nyt olen teille kertonut koskapa sammutin komentosillalta virrat. Se tajuaa minun olevan vastavoima ja pyrkii moottorien käyttöä vaihtelemalla estämään toimiani ja aiheuttamaan yleistä hämminkiä. Sen pyrkimyksiä ja tavoitetta voi vain kuvitella, mutta pyrin rakentamaan yhteisalueen virtuaalitodellisuuteen ja imemään sen mukaani sinne, jolloin voisin keskustella sen kanssa suoraan.
- Mitä tarkoittaa radikalisoitu AI, heitti Dana väliin.
- AI on aivan kuin kuka tahansa meistä, mutta ilman ruumista, ja merkittävästi paremmilla laskennallisilla kyvyillä varustettu. Radikalisoitu AI on kuin radikalisoitu ihminen, olen kuullut huhuja että niitä rakennetaan mutta tämä on ensimmäinen jonka olen oikeasti nähnyt. AI radikalisoidaan samalla tavalla kuin ihminen, annetaan sille rajallisesti ja värittynyttä tietoa jotta se voidaan manipuloida jonkin aatteen taakse. Tuotetaan sille kärsimystä ja kohdistetaan sen negatiiviset tunteet sen vihaamaan kohteeseen tai asiaan. Pöyristyttävää toimintaa kaiken kaikkiaan, mutta kiintoisaa, hyvin kiintoisaa.
- Etkö vain voi vetää siltä pirulaiselta töpseliä seinästä, huudahti Igor kärsimättömänä.
- En vastasi Robert kuivasti.
- Hyvä on, se ohjaa ohjausjärjestelmää, moottoreita ja hälytysjärjestelmää, mutta ei muita systeemejä. Pystymmekö jotenkin häiritsemään sen toimintaa, kysyi John miehistöltään.
- Jos ohjelmoidaan joku muu järjestelmä toimittamaan vaikka ohjausta ja yritetään ujuttaa sitä väliin, ehdotti Dana.
- Ei onnistu, tyrmäsi Malcolm, edes minä en tällä aikataululla pysty virittämään sellaista ohjelmaa joka menisi läpi tuon tarkkailuista, saatikka kukaan teistä.
- Syötetään sille väärää informaatiota, sanoi Igor. Mulkataan vaikka sensoridataa pikkuhiljaa niin että se joutuu kompensoimaan ja ohjaa meidät ohi tähdestä. Näin saadaan ainakin lisäaikaa siihen että Malcolm saa sen listittyä.
- Tuota voisi kokeilla mutta se huomaa mikäli yritämme peukaloida sensoriohjelmaa, Malcolm sanoi.
- Keksi sille jotain muuta tekemistä siksi aikaa, Igor tokaisi.
- Katsotaan mitä saan aikaan, Malcolm vastasi.

Komentosillalle laskeutui rauhaton hiljaisuus, kun kaikki yrittivät järjestää olonsa mahdollisimman mukavaksi korkeassa painovoimassa. Malcolmin ohjeen mukaan hänet kiinnitettiin lattiaan laitteidensa kanssa, tulevia painovoimanvaihteluita torjumaan. Igor kiersi häneen lujarakenteista pakkausteippiä naureskellen samalla Danan kanssa miten mukavaa hänen olisi repiä sitä irti nahastaan myöhemmin, jos sellainen aika nyt ylipäätään heille koittaisi.

Samassa Malcolmin pää ilmestyi jälleen holonäyttöön ja hän alkoi tekemään kuulutusta.
- Kuten hyvin tiedätte, aluksella on esiintynyt teknisiä ongelmia ja painovoiman äkillisiä vaihteluita. Nyt olemme saaneet selville että vihamielinen tekoäly on saanut aluksen moottorit ja ohjauksen hallintaan ja on paraikaa kiihdyttämässä tätä alusta kohti lähintä tähteä. Emme voi mitenkään estää tätä joten teillä on noin 60 tuntia aikaa tehdä rauha jumalienne kanssa ja valmistautua kuolemaan. Yrittäkää välttää paniikkia ja noudattakaa yleistä järjestystä, kiitos ja hyvästi!

Komentosillalle laskeutui vaivautunut hiljaisuus.
- Kuuluttiko se tuon keskusradioon, kysäisi Chu, ihmiset pistävät aluksen ylösalaisin.
- Näinpä varmaan, tuumasi Igor, hän ilmeisesti keksi keinon saada hämminkiä aikaan ..... totuus yleensä riittää siihen.

Jatkuu....