Tämä on jatkokertomuksen toinen osa, mikäli et ole lukenut ensimmäistä, se löytyy täältä.
Kesti vain hetken ja Malcolmin toimeton ruumis alkoi reagoida tuntemattoman signaalin puutteeseen. Kouristukset vavisuttivat hänen ruumistaan ja tempoivat häntä ympäriinsä painottomassa käytävässä Johnin ja Chun pidellessä häntä minkä pystyivät. Yhtä nopeasti kuin olivat alkaneetkin, kouristukset loppuivat ja Robert Malcolm avasi hailakkaan väriset silmänsä. Hänen suustaan tulvi sekamelskainen kirouksien tulva ja hän pyrki pystyyn. Tajuamatta olevansa painottomassa tilassa hän pyöri ja heilui holtittomasti kunnes John ja Chu saivat hänet kammettua jonkinlaiseen hallintaan ja alkoivat puhua hänelle järkeä.
- Lakkaa rempomasta hyvä mies huusi John ähellyksen välissä.
- Päästäkää minut takaisin senkin koirat, miksi irrotitte minut olin juuri saavuttamassa Hyperionin Valaistuksen Temppelin 6:nnen tason ja olisin voinut kiertää astraaliprojektiona koko tunnettua Hyperionia ja jakaa viisauttani sen armoitetulle kansalle. Te kolmasti kirotut keinokuitukuninkaat, olkaatte häväistyt ikuisesti!
John vastasi kaunopuheiseen sadatteluun suoraviivaisemmin
- Turpa kiinni!
He selittivät Robertille tilanteen ja sen mitä tapahtuisi, mikäli hän ei auttaisi heitä. Tilanteen vakavuus oli oiva lääke virtuaalitodellisuusnarkkarin pään selvittämiseen ja kymmenen minuutin kuluttua hän mietti jo eri mahdollisuuksia.
- Tarvitsen laitteita hytistäni, toivottavasti tämä painovoimapelleily ei ole rikkonut niitä, mutisi Robert yrittäessään kömpelösti etsiytyä hyttiinsä.
He palasivat Robertin hyttiin etsimään hänen tarvitsemiaan laitteita. Laitteisto koostui hyvin pienistä elektronisista yksiköistä joissa ei näkynyt johtoja, ei valoja eikä toimintapainikkeita. Robert selitti niiden olevan virtuaalitodellisuusyksiköitä, jotka operoivat langattomasti ja joita ohjattiin suoraan aivoista tulevilla käskyillä. Virtansa ne saivat hyvin tehokkaista pienistä akuista ja ne latautuivat kun niitä liikuteltiin.
- Miksi tarvitset VR-laitteita, meidän uhkammehan on täysin todellinen, uteli John. Hän pelkäsi että narkkari ryhtyisi jälleen uneksimaan digitaaliuniaan.
- Tämän uusimman VR:n avulla pystyy nykyisin toimimaan lähes millaisen tietokoneohjelman kanssa tahansa, ikään kuin tuomaan kaikki ohjelmistot ja tekoälyt samalle pelikentälle. Tällöin niiden hallitseminen ja muokkaaminen on edes jossain määrin mahdollista, luennoi Robert. Hän liikkui kömpelösti ja kaikesta huomasi ettei hän ollut tottunut painottomuuteen.
- 20 kredittiä sen puolesta että oksentaa 5 minuutissa, kuiskasi Chu Johnille heidän katsoessaan Robertin etenemistä.
- Ei kiitos, näkeehän tuon että niin käy, vastasi John virnistäen kuivasti.
Miehet olivat oikeassa, saatuaan laitteet kasaan Robert alkoi selvästi voida pahoin ja lopulta he joutuivat vetämään häntä perässään kohti komentosiltaa. Miehet neuvoivat häntä etsimään edestäpäin kiintopisteen katseelleen ja hän yritti keskittyä pitämään vatsansa sisällön paikoillaan. Operaatiota helpotti se ettei hän ollut syönyt mitään aikoihin, vaan elänyt suurimmaksi osaksi suonensisäisellä ravintoliuoksella.
Viimein he pääsivät komentosillalle jossa perämies Darian antoi tilanneraportin kapteenilleen. Kävi ilmi että muutamat ihmiset olivat painottomuuden jälkeen hankkiutuneet komentosillalle vaatien saada tietoja tilanteesta, ja heidät oli pakko rauhoittaa ja viedä pois jottei kriisin ratkaiseminen vaarantuisi. Muutama lievä loukkaantuminen oli ilmoitettu aluksen lääkintähenkilöstölle painovoiman äkkinäisen katoamisen seurauksena. Lääkintähenkilökunta hoiti tehtävää parhaillaan. Igor oli samalla yrittänyt tutustua alusta ohjaavaan mekanismiin tarkemmin, mutta hänen utelunsa olivat aina pysähtyneet kuin seinään.
- Meidän täytynee tehdä yleisilmoitus aluksella, ennenkuin kaikki matkustajat tulevat paukuttamaan komentosillan ovia kysymyksineen, sen jälkeen tämän kriisin ratkaisemiselle voi heittää hyvästit, pähkäli John.
- Samalla voidaan pistää tämä herra Robert Malcolm töihin, tuumasi Igor joka tutkaili mielenkiinnolla vr-narkkarin mukana tuomia laitteita.
Robert selitti että hänen täytyisi käynnistää virtuaalitodellisuusohjelmistot, jotta hän voisi saada selvyyttä vieraasta ohjelmasta. Hän raportoisi miehistölle etenemisestään holonäytön kautta, sillä virtuaalijärjestelmän käynnistäminen ja sammuttaminen kesti useita minuutteja, ja näin säästettäisiin aikaa.
- Chu, puhu sinä jo alustavasti matkustajille mistä on kyse. Voit kertoa kaiken muun mutta älä vielä kerro että olemme törmäyskurssilla toiseen tähteen. Se vain lietsoisi turhaan paniikkia ja meillä on jo aivan riittävästi töitä, John ohjeisti.
Chu teki työtä käskettyä ja samalla Robertin pää ilmestyi pääholonäyttöön ja hän alkoi kertoilla saamiaan tietoja.
- Tämä on teille aivan liian rankkaa teknologiaa, ja nyt pidemmittä puheitta, komentosillalta sammuvat kaikki laitteet ja virta. Selitän hetken kuluttua miksi.
Samassa koko komentosilta muuttui kertaheitolla säkkipimeäksi kaikkien valojen ja päätteiden pimetessä yhtä aikaa. Komentosillalla syntyi pienimuotoinen paniikki kun päällystö törmäili kiroillen toisiinsa painottomuudessa joka muuttui yhtäkkisesti jälleen 1.4 kertaiseksi maan painovoimaksi aluksen moottorien käynnistyessä ja siirtyessä saman tien täydelle teholle. Igor onnistui viimein sekamelskassa löytämään komentosillan hätävalojen katkaisijan ja he pääsivät selvittämään sekamelskaa.
- Onko keneltäkään luita rikki, kysyi John miehistöltään. Yleisen ähinän ja sadattelun joukosta ei kuulunut ilmoituksia, joten kaikki olivat enemmän tai vähemmän kunnossa kolhuja ja mustelmia lukuunottamatta. Igor oli paukauttanut päänsä kunnolla päätepöydän kulmaan ja piteli komeasti turpoavaa silmäkulmaa sadatellessaan samalla komeasti venäjäksi. Darian ja Chu oikoivat univormujaan Danan jo kierrellessä ympäri komentosiltaa tutkien vahinkoja. Robertin tiedoton ruumis retkotti maassa pääholonäyttöalueen vieressä ja hänen virtuaalilaitteensa olivat levittyneet hänen ympärilleen. Muutamaan laitteeseen oli tullut halkeama mutta Robert ei herännyt digitaaliunestaan.
- Mahtavaa teknologiaa, kerta kaikkiaan, puhkesi Robert Malcolmin holopää puhumaan näytön keskeltä. Se kiukuttelee kun estin sitä näkemästä komentosillalle, ehdotan että köytätte ruumiini ja laitteeni kiinni jonnekin, se saattaa antaa meille erittäin kuoppaista kyytiä lähitulevaisuudessakin.
- Helvetti mies!, huudahti Igor pitäen silmäkulmaansa. Mitä oikein touhuat?
- Noh, kyseessä on kuten jo sanoin, hienoa teknologiaa, AI ja vielä hyvin kehittynyt sellainen. Se on radikalisoitu ja hallitsee aluksen ohjausjärjestelmää, moottoreita ja hälytysjärjestelmää. Sillä on myös pääsy kaikkiin aluksen sisäisiin tarkkailujärjestelmiin, vaikkakaan se ei voi muokata niitä. Näin ollen se kuitenkin tietää kaiken mitä tekin tiedätte, poislukien sen mitä nyt olen teille kertonut koskapa sammutin komentosillalta virrat. Se tajuaa minun olevan vastavoima ja pyrkii moottorien käyttöä vaihtelemalla estämään toimiani ja aiheuttamaan yleistä hämminkiä. Sen pyrkimyksiä ja tavoitetta voi vain kuvitella, mutta pyrin rakentamaan yhteisalueen virtuaalitodellisuuteen ja imemään sen mukaani sinne, jolloin voisin keskustella sen kanssa suoraan.
- Mitä tarkoittaa radikalisoitu AI, heitti Dana väliin.
- AI on aivan kuin kuka tahansa meistä, mutta ilman ruumista, ja merkittävästi paremmilla laskennallisilla kyvyillä varustettu. Radikalisoitu AI on kuin radikalisoitu ihminen, olen kuullut huhuja että niitä rakennetaan mutta tämä on ensimmäinen jonka olen oikeasti nähnyt. AI radikalisoidaan samalla tavalla kuin ihminen, annetaan sille rajallisesti ja värittynyttä tietoa jotta se voidaan manipuloida jonkin aatteen taakse. Tuotetaan sille kärsimystä ja kohdistetaan sen negatiiviset tunteet sen vihaamaan kohteeseen tai asiaan. Pöyristyttävää toimintaa kaiken kaikkiaan, mutta kiintoisaa, hyvin kiintoisaa.
- Etkö vain voi vetää siltä pirulaiselta töpseliä seinästä, huudahti Igor kärsimättömänä.
- En vastasi Robert kuivasti.
- Hyvä on, se ohjaa ohjausjärjestelmää, moottoreita ja hälytysjärjestelmää, mutta ei muita systeemejä. Pystymmekö jotenkin häiritsemään sen toimintaa, kysyi John miehistöltään.
- Jos ohjelmoidaan joku muu järjestelmä toimittamaan vaikka ohjausta ja yritetään ujuttaa sitä väliin, ehdotti Dana.
- Ei onnistu, tyrmäsi Malcolm, edes minä en tällä aikataululla pysty virittämään sellaista ohjelmaa joka menisi läpi tuon tarkkailuista, saatikka kukaan teistä.
- Syötetään sille väärää informaatiota, sanoi Igor. Mulkataan vaikka sensoridataa pikkuhiljaa niin että se joutuu kompensoimaan ja ohjaa meidät ohi tähdestä. Näin saadaan ainakin lisäaikaa siihen että Malcolm saa sen listittyä.
- Tuota voisi kokeilla mutta se huomaa mikäli yritämme peukaloida sensoriohjelmaa, Malcolm sanoi.
- Keksi sille jotain muuta tekemistä siksi aikaa, Igor tokaisi.
- Katsotaan mitä saan aikaan, Malcolm vastasi.
Komentosillalle laskeutui rauhaton hiljaisuus, kun kaikki yrittivät järjestää olonsa mahdollisimman mukavaksi korkeassa painovoimassa. Malcolmin ohjeen mukaan hänet kiinnitettiin lattiaan laitteidensa kanssa, tulevia painovoimanvaihteluita torjumaan. Igor kiersi häneen lujarakenteista pakkausteippiä naureskellen samalla Danan kanssa miten mukavaa hänen olisi repiä sitä irti nahastaan myöhemmin, jos sellainen aika nyt ylipäätään heille koittaisi.
Samassa Malcolmin pää ilmestyi jälleen holonäyttöön ja hän alkoi tekemään kuulutusta.
- Kuten hyvin tiedätte, aluksella on esiintynyt teknisiä ongelmia ja painovoiman äkillisiä vaihteluita. Nyt olemme saaneet selville että vihamielinen tekoäly on saanut aluksen moottorit ja ohjauksen hallintaan ja on paraikaa kiihdyttämässä tätä alusta kohti lähintä tähteä. Emme voi mitenkään estää tätä joten teillä on noin 60 tuntia aikaa tehdä rauha jumalienne kanssa ja valmistautua kuolemaan. Yrittäkää välttää paniikkia ja noudattakaa yleistä järjestystä, kiitos ja hyvästi!
Komentosillalle laskeutui vaivautunut hiljaisuus.
- Kuuluttiko se tuon keskusradioon, kysäisi Chu, ihmiset pistävät aluksen ylösalaisin.
- Näinpä varmaan, tuumasi Igor, hän ilmeisesti keksi keinon saada hämminkiä aikaan ..... totuus yleensä riittää siihen.
Jatkuu....
lauantai 20. kesäkuuta 2009
lauantai 6. kesäkuuta 2009
Luksuslaivalla, osa 1
John Arroway heräsi hätkähtäen levottoman unen sekaan tunkeutuvaan yleishälytysääneen. Hänen päässänsä jyskytti orastava krapula hänen noustessaan nopeasti ylös ja ottaessaan holoyhteyden komentosillalle. Musertava painovoima työnsi hänet takaisin vuoteelle ja hän joutui keräämään voimia noustakseen uudelleen.
- Kuuleeko komentosilta, mitä hittoa siellä oikein tapahtuu?
- Täällä komentosilta, kapteeni, olisi ehkä parasta että tulette heti paikalle.
Nuoren perämiehen kasvoilla oleva ilme sai Johnin karistamaan viimeiset unenrippeet silmänräpäyksessä.
- Sammuttakaa yleishälytys, ja miksi kiihdytämme yli yhden geen, herran tähden, miksi ette soittaneet minulle ennen kuin teitte sen. Meillä on kohta sata panikoivaa turistia riesanamme.
- Me emme tehneet sitä, ehkä sinun pitäisi tulla katsomaan tänne paikan päälle.
- Hyvä on, minä tulen.
John puki univormunsa vaivalloisesti ja työntyi ruokkoamattomana ulos hytistään yhteen alusta tasaisen välimatkan välein halkovista käytävistä. Tämä oli numero seitsemän, ja se kulki koko aluksen 50 metrin leveyden päästä päähän. 1,49 G:n kiihtyvyys teki hänen 80 kiloisesta kehostaan 119,2 kilon painoisen ja hänen nivelensä valittivat joka askeleella.
Luksusristeilijä Maiden ei nukkunut koskaan, kuten sanottiin. Ja niinpä poikkikäytävä seitsemälläkin oli väkeä. John kulki hyvin pukeutuneen hajanaisen väkijoukon ohi laahustavin askelin kohti komentosiltaa. Ihmiset istuivat tai makasivat typertyneinä yhtäkkisestä painovoimasta. Heikkovatsaisimmat olivat tyhjentäneet viimeisen ateriansa käytävälle ja siivousrobotit hoitivat jo uutterasti tehtäviään. Muutamat ihmiset yrittivät pysäyttää Johnin ja kysyä mitä oli tapahtunut. John kuitenkin kuittasi ne nopeasti ja käski kaikkien mennä hytteihin ja vuoteisiin odottamaan lisäohjeita. Kuten aina tällaisella hetkellä, suurin osa ihmisistä oli pelokkaita, osa oli uteliaita, ja muutama vain odotti tilaisuutta käyttää hämminkiä hyväkseen tavalla tai toisella. John mietti että entisaikojen merikapteeneihin verrattuna hänellä oli yksi eroavaisuus, äärimmäisessäkään hädässä ihmiset eivät yrittäisi jättää laivaa, avaruudessa ei kukaan kuule huutoasi, kuten sanottiin. John karkotti pirut mielensä seiniltä ja laahusti päättäväisesti eteenpäin kunnes saapui komentosillalle.
- Mitä tarkoitatte ettette soittaneet hälytystä, kysyi John kiukkuisesti. Vatsaa käänsi ja elimistö puski adrenaliinia verenkiertoon. Kävely oli laittanut hänet hikoilemaan näkyvästi..
- Tarkoitan mitä sanoin, vastasi nuori laihanpuoleinen perämies. Hänen oljenvärinen tukkansa, nuori ikänsä ja varovainen käytöksensä antoivat hiirulaismaisen vaikutelman. John uskoi että perämies Darianiin voisi kyllä pahan paikan tullen luottaa, mutta kapteeniksi tullakseen hän tarvitsisi vielä paljon enemmän kokemusta.
- Joku käynnisti hälytysjärjestelmässä yleishälytyksen ja sain sen pois vain kytkemällä koko hälytysjärjestelmän pois päältä. Nyt emme saa komentosillalle hälytyksiä mistään aluksen järjestelmistä. En pystynyt kontrolloimaan järjestelmää lainkaan, Amir Darian kertoi hiljaa.
- Entäs nämä halvatun g-voimat, minne olemme menossa, kysyi John, paikkaindikaattorien mukaan me emme ole lainkaan kurssissa?
- Se on toinen, ja pahempi asia. Joku tai jokin ohjaa alusta kohti L 726-8 B:tä, ja moottorit on kytketty 100% työntövoimalle jatkuvalla syötöllä. Tätä vauhtia päädymme tähden tuliseen pätsiin noin 69 tunnin sisällä, tosin kuten tiedät L 726-8 B on voimakas soihtutähti, joten se voi käristää meidät jo jonkin verran aiemminkin.
Perämiehen äänestä ei varovaisuudesta huolimatta kuultanut paniikki ja John oli tyytyväinen arvioituaan perämiestä oikein. Tiedon levitessä komentosillalle laskeutui vaivautunut pelkoa tihkuva hiljaisuus.
- Tietokone, L 726-8 :n tähtijärjestelmä holonäyttöön, komensi John ja tietokone teki työtä käskettyä. Komentosillan keskellä oleva alue täyttyi kolmiulotteisesta pienoismallikuvasta jossa näkyivät L 726-8 :n kaksoistähtijärjestelmän merkittävimmät kohteet ja aluksen tämänhetkinen sijainti.
Tähtijärjestelmä koostui kahdesta toisiaan hyvin pitkulaisilla radoilla kiertävästä punaisesta kääpiötähdestä sekä niiden muutamista planeetoista. Maiden oli tullut ulos surffista (kuten yli valon nopeutta aluksia kuljettavaa avaruusreittiä arkikielessä kutsuttiin) suhteellisen lähellä A-tähteä mutta oli kiihdyttämässä moottorien täydellä teholla kohti vielä pienempää punaista B-tähteä joka holonäytön kuvassakin välillä kirkastui ja himmeni epätasaiseen tahtiin.
- Mikä tämä ohjaava voima voisi olla, antakaa minulle vaihtoehtoja, kysyi John miehistöltään.
Perämiehen lisäksi komentosillalla olivat navigaattori Dana Smith, päämekaanikko Igor Novikov ja turvallisuuspäällikkö Chu Man. Igor oli kumartunut päätteen ääreen ja tutki erilaisien mittarien ja anturien syötteitä keskittyneenä. Hän oli venäläisen miehen perikuva: mustapartainen, nauravainen, ikuinen pessimisti joka osasi ilmastointiteipillä ja parilla mutterilla korjata koneen kuin koneen (ja muisti usein myös kertoa sen). Hän ei myöskään pessimismistään huolimatta luovuttanut tiukankaan paikan tullen vaan pessimismi ilmeni enemmänkin mustana huumorina.
- Alusta ohjaa joku vieras ohjelmisto, aluksemme keskustietokone ei saa siihen kommunikaatioyhteyttä mutta se on tavalla tai toisella ottanut hälytysjärjestelmämme, ohjausjärjestelmämme ja ajomoottorit hallintaansa. Johonkin sillä on kiire, oma rakkineemme kertoo että vieras on ollut piiloutuneena aktivoitumiseensa asti josta on nyt tarkalleen 7 minuuttia 13 sekuntia. Sehän voi olla vaikka AI, eihän se ole jäänyt kiinni missään rutiinitarkastuksissakaan, herra kapteeni.
Igor käytti sotilaspuolella tuttua puhuttelutapaa. Sekä hän että John olivat aikaisemmin palvelleet Maailmanhallituksen asevoimissa.
AI:llä Igor tarkoitti tekoälyä, itsestään tietoista ohjelmaa joka pystyi tekemään luovaa päättelyä ja toimimaan sen mukaan. AI:t, kuten ihmisetkin, omasivat persoonallisuuksia ja kokemukset muovasivat niitä jatkuvasti. AI:den rakentaminen oli sallittua vain Maailmanhallituksen erikoisluvalla.
- Eikä meistä kukaan ole erikoistunut vahingollisien ohjelmien tai AI:iden käsittelyyn, Chu, ota esiin matkustajaluettelo. Onko meidän hienohelmoista kenelläkään alan tuntemusta, sanoi John, aloittaen jo armeija-ajalta tutun rutiininomaisen ongelmanratkaisun.
Chu oli neljissäkymmenissä oleva kiinalaismies joka pukeutui aina viimeisen päälle ja piti aurinkolaseja puhtaasti tyylin vuoksi. Hän oli tehokas ja viileä, eikä kukaan juurikaan tuntenut häntä.
- Lähetin jo yhteisviestin kaikille matkustajille että kaikkien tulee siirtyä vuoteisiinsa ja odottaa siellä lisäohjeita. Kohta pitänee lähettää muutama mies kiertämään ja katsomaan että kaikki ovat totelleet määräystä. Ilmoitan jos tästä matkustajaluettelosta löytyy jotain kiintoisaa.
- Mitä tiedämme tästä järjestelmästä, pystymmekö lähettämään hätävistiä, kysyi John päällystöltään.
- Tämä systeemi on kaikkien päivänvaloa kestämättömien hankkeiden ja niiden ajajien paratiisi, puuttui navigaattori Dana Smith ensimmäistä kertaa puheeseen. Hän oli atleettinen ja lyhyeksi leikattu paksu musta tukka vain korosti poikatyttömäistä vaikutelmaa. Hän tiesi paljon aurinkokunnista kuljettuaan nuoruudessaan liftaamalla ympäri tunnettua avaruutta rikkaiden ja välinpitämättömien vanhempiensa kiusaksi.
- B-tähden soihtumaisuus aiheuttaa sen että radiolla viestiminen sen läheisyydessä ei toimi ja sensoreilla havainnoiminen on vaikeaa. Täydellinen ominaisuus niille jotka eivät halua tulla nähdyksi tai kuulluksi. Hätäsanoman lähettäminen tuottanee yhtä suurella todennäköisyydellä apujoukkoja tai ongelmia, jatkoi Dana omaan verkkaiseen tyyliinsä.
- Nyt tärppäsi, tietokone, näytä Robert Malcolmin tiedot pääholonäytössä, huudahti Chu.
Tietokone näytti kuvan nuoresta hontelosta miehenalusta jonka hieman vetiset harmaat silmät katsoivat hieman surumielisesti kaukaisuuteen. Holonäytön tekstiosa paljasti, että Robert oli Cyrodyne Systemsin pääosakkeenomistajan Jason Malcolmin poika, lapsinero joka jo hyvin nuorena voitti useita kilpailuja matematiikasta ja tieteellisestä hahmotuskyvystä. Myöhemmin hän oli kuitenkin osallisena useaan skandaaliin jotka koskivat keinotodellisuuteen liittyviä väärinkäytöksiä.
- Parempaa ei voisi toivoa, hulttio virtuaalitodellisuusnarkkari, lohkaisi Igor.
- Hän on paras valttikorttimme, tuumaili John, Chu, lähdetäänpä hakemaan hänet katsomaan, Darian hoitele sinä hommia täällä. Yritä saada lisäselvyyttä asioihin jos vaan mahdollista.
Chu ja John lähtivät verkkaisesti ovesta käytävään. He olivat lähtiessään kysyneet tietokoneelta herra Malcolmin hyttinumeron, ja saaneet vastaukseksi 53, poikkikäytävän 5 kolmas hytti. He suunnistivat hyttiä kohti nyt jo ihmisistä tyhjentyneiden käytävien halki kun yhtäkkiä ilman varoitusta heidän jalkansa nousivat ilmaan ja he leijuivat painottomana käytävässä.
- Mitä hittoa Chu huudahti
Yhtäkkinen painottomuus pisti pään ja mahan sekaisin, silmissä sumeni ja sydän hakkasi. Ihmiskehoa ei ole sopeutunut äkkiä vaihtuvaan painovoimaan ja vaikka sotilaskoulutus oli totuttanut molemmat miehet erilaisiin painovoimakenttiin, vaati muutoksesta toipuminen minuutteja.
- Aluksen päämoottori on sammutettu ja keinopainovoimaa ei ole kytketty, siksi olemme painottomia.
Maidenilla oli pyörimällä luotu painovoima silloin kun moottorit eivät tuottaneet painovoimaa jatkuvan kiihdytyksen kautta. Pyöriminen oli toteutettu aluksen nokasta lähtevään supervahvaan nanokuituvaijeriin kiinnitetyn suuren vastapainon avulla. Vastapaino ja alus ajettiin moottorien avulla pyörimään toistensa ympäri luoden painovoiman alukselle. Nyt näin ei kuitenkaan ollut vaan alus sinkoutui moottorien aiemmin antaman työntövoiman turvin avaruudessa suoraan.
Miehet kiskoivat itseään eteenpäin painottomassa käytävässä kohti Robert Malcolmin hyttiä. Heidän saamansa koulutuksen mukaan äkillinen painottomuus ei ollut leikin asia. Aluksella joka ei ollut valmistautunut painottomuuteen alkoivat kaikki esineet leijua päämäärättömästi ja etenkin suuret nestemäärät tai rytäkässä särkyvät lasiesineet saattoivat aiheuttaa paljon ongelmia. Käytävät olivat kuitenkin pääosin tyhjiä ja he pääsivät etenemään Malcolmin hytille ilman suurempia ongelmia.
Malcolmin hytin ovi avautui sihahtaen ja paljasti sekamelskaisen kaaoksen erilaisia laitteita, ruuantähteitä ja roskaa. Mies oli ilmeisesti tavalla tai toisella estänyt siivousrobottien vierailut hytissään ja se näkyi. Kaiken tämän leijuvan sekamelskan keskeltä löytyi Malcolm itse, riutuneena ja täysin muissa maailmoissa. Hänen silmänsä olivat kiinni eikä hän reagoinut millään tavalla miesten herättely-yrityksiin, mutta hän hengitti ja hänen pulssinsa oli normaali.
- Paras ottaa yhteys Igoriin, hänellä voisi olla paras käsitys tästä, tuumaili John
- Igor! Oletko seurannut edistymistämme? Mitä mieltä olet, mitenhän herra virtuaalitodellisuuden voisi saada siirrettyä tämän todellisuuden puolelle? kyseli John.
He olivat ottaneet mukaansa univormuun kiinnitettävät napit jotka tarjosivat täydellisen video- ja radioyhteyden. Nappien välinen kommunikaatio hoitui puhtaasti nappien itsensä ylläpitämällä langattomalla viestinnällä joka oli irrallinen aluksen muusta toiminnasta. Napit oli tarkoitettu käyttöön kriisitilanteessa, jolloin aluksen järjestelmät eivät välttämättä toimineet oikein ja itsenäinen toiminta oli näin välttämätöntä.
- Tutkailin etenemistänne ja katselin myös nappienne syötteen muita aallonpituuksia, tuumasi Igor hetken kuluttua. Jotain signaalia siellä miehen aivoihin siirtyy mutta piruko tuosta ottaa selvän. Sen verran tiedän että signaalit ovat lyhytkantoisia, muuten ne näkyisivät aluksen sisäisien osien seurannassa ja olisivat aiheuttaneet hälytyksen. Jos rahtaatte hänet ulos hytistään, on hyvinkin suuri todennäköisyys että hän palaa tolkkuihinsa .... ellei kuole tai muutu kokonaan vihannekseksi, Igor lisäsi tuttuun tyyliinsä.
John mietti asiaa hetkisen:
- Ei tässä liene juuri muita mahdollisuuksia, etenkin kun nämä laitteet ovat takuulla laittomia ja kyseessä on koko aluksen kohtalo. Liu-utellaan hänet ulos Chu ja katsotaan mitä tapahtuu.
Miehet kävivät työhön. Malcolmin huoneen siivottomuus jatkui myös hänen henkilöönsä tavalla joka kävi miehille hyvin selväksi. Pistävä virtsan ja pesemättömän kehon haju iski vastaan heidän lähestyessään häntä ja lähempi tutkimus paljasti että hän sai ravintoliuosta suoraan suoneensa nurkassa olevasta sairaalakoneesta. Letku oli irronnut hänen kädestään tehden verestä ja ravintoliuoksesta taiteilijoita inspiroivan mosaiikin ilmaan Malcolmin ympärille. Yhtään taiteilijaa ei tosin ollut paikalla seuraamassa, ja John ja Chu hajottivat taideteoksen vetäessään Malcolmin jaloista kohti hytin ovea. Miehet liu'uttivat painotonta Malcolmia ilman halki läpi rojujen ulos ovesta ja vetivät hytin oven hänen perästään kiinni.
Jatkuu ....
- Kuuleeko komentosilta, mitä hittoa siellä oikein tapahtuu?
- Täällä komentosilta, kapteeni, olisi ehkä parasta että tulette heti paikalle.
Nuoren perämiehen kasvoilla oleva ilme sai Johnin karistamaan viimeiset unenrippeet silmänräpäyksessä.
- Sammuttakaa yleishälytys, ja miksi kiihdytämme yli yhden geen, herran tähden, miksi ette soittaneet minulle ennen kuin teitte sen. Meillä on kohta sata panikoivaa turistia riesanamme.
- Me emme tehneet sitä, ehkä sinun pitäisi tulla katsomaan tänne paikan päälle.
- Hyvä on, minä tulen.
John puki univormunsa vaivalloisesti ja työntyi ruokkoamattomana ulos hytistään yhteen alusta tasaisen välimatkan välein halkovista käytävistä. Tämä oli numero seitsemän, ja se kulki koko aluksen 50 metrin leveyden päästä päähän. 1,49 G:n kiihtyvyys teki hänen 80 kiloisesta kehostaan 119,2 kilon painoisen ja hänen nivelensä valittivat joka askeleella.
Luksusristeilijä Maiden ei nukkunut koskaan, kuten sanottiin. Ja niinpä poikkikäytävä seitsemälläkin oli väkeä. John kulki hyvin pukeutuneen hajanaisen väkijoukon ohi laahustavin askelin kohti komentosiltaa. Ihmiset istuivat tai makasivat typertyneinä yhtäkkisestä painovoimasta. Heikkovatsaisimmat olivat tyhjentäneet viimeisen ateriansa käytävälle ja siivousrobotit hoitivat jo uutterasti tehtäviään. Muutamat ihmiset yrittivät pysäyttää Johnin ja kysyä mitä oli tapahtunut. John kuitenkin kuittasi ne nopeasti ja käski kaikkien mennä hytteihin ja vuoteisiin odottamaan lisäohjeita. Kuten aina tällaisella hetkellä, suurin osa ihmisistä oli pelokkaita, osa oli uteliaita, ja muutama vain odotti tilaisuutta käyttää hämminkiä hyväkseen tavalla tai toisella. John mietti että entisaikojen merikapteeneihin verrattuna hänellä oli yksi eroavaisuus, äärimmäisessäkään hädässä ihmiset eivät yrittäisi jättää laivaa, avaruudessa ei kukaan kuule huutoasi, kuten sanottiin. John karkotti pirut mielensä seiniltä ja laahusti päättäväisesti eteenpäin kunnes saapui komentosillalle.
- Mitä tarkoitatte ettette soittaneet hälytystä, kysyi John kiukkuisesti. Vatsaa käänsi ja elimistö puski adrenaliinia verenkiertoon. Kävely oli laittanut hänet hikoilemaan näkyvästi..
- Tarkoitan mitä sanoin, vastasi nuori laihanpuoleinen perämies. Hänen oljenvärinen tukkansa, nuori ikänsä ja varovainen käytöksensä antoivat hiirulaismaisen vaikutelman. John uskoi että perämies Darianiin voisi kyllä pahan paikan tullen luottaa, mutta kapteeniksi tullakseen hän tarvitsisi vielä paljon enemmän kokemusta.
- Joku käynnisti hälytysjärjestelmässä yleishälytyksen ja sain sen pois vain kytkemällä koko hälytysjärjestelmän pois päältä. Nyt emme saa komentosillalle hälytyksiä mistään aluksen järjestelmistä. En pystynyt kontrolloimaan järjestelmää lainkaan, Amir Darian kertoi hiljaa.
- Entäs nämä halvatun g-voimat, minne olemme menossa, kysyi John, paikkaindikaattorien mukaan me emme ole lainkaan kurssissa?
- Se on toinen, ja pahempi asia. Joku tai jokin ohjaa alusta kohti L 726-8 B:tä, ja moottorit on kytketty 100% työntövoimalle jatkuvalla syötöllä. Tätä vauhtia päädymme tähden tuliseen pätsiin noin 69 tunnin sisällä, tosin kuten tiedät L 726-8 B on voimakas soihtutähti, joten se voi käristää meidät jo jonkin verran aiemminkin.
Perämiehen äänestä ei varovaisuudesta huolimatta kuultanut paniikki ja John oli tyytyväinen arvioituaan perämiestä oikein. Tiedon levitessä komentosillalle laskeutui vaivautunut pelkoa tihkuva hiljaisuus.
- Tietokone, L 726-8 :n tähtijärjestelmä holonäyttöön, komensi John ja tietokone teki työtä käskettyä. Komentosillan keskellä oleva alue täyttyi kolmiulotteisesta pienoismallikuvasta jossa näkyivät L 726-8 :n kaksoistähtijärjestelmän merkittävimmät kohteet ja aluksen tämänhetkinen sijainti.
Tähtijärjestelmä koostui kahdesta toisiaan hyvin pitkulaisilla radoilla kiertävästä punaisesta kääpiötähdestä sekä niiden muutamista planeetoista. Maiden oli tullut ulos surffista (kuten yli valon nopeutta aluksia kuljettavaa avaruusreittiä arkikielessä kutsuttiin) suhteellisen lähellä A-tähteä mutta oli kiihdyttämässä moottorien täydellä teholla kohti vielä pienempää punaista B-tähteä joka holonäytön kuvassakin välillä kirkastui ja himmeni epätasaiseen tahtiin.
- Mikä tämä ohjaava voima voisi olla, antakaa minulle vaihtoehtoja, kysyi John miehistöltään.
Perämiehen lisäksi komentosillalla olivat navigaattori Dana Smith, päämekaanikko Igor Novikov ja turvallisuuspäällikkö Chu Man. Igor oli kumartunut päätteen ääreen ja tutki erilaisien mittarien ja anturien syötteitä keskittyneenä. Hän oli venäläisen miehen perikuva: mustapartainen, nauravainen, ikuinen pessimisti joka osasi ilmastointiteipillä ja parilla mutterilla korjata koneen kuin koneen (ja muisti usein myös kertoa sen). Hän ei myöskään pessimismistään huolimatta luovuttanut tiukankaan paikan tullen vaan pessimismi ilmeni enemmänkin mustana huumorina.
- Alusta ohjaa joku vieras ohjelmisto, aluksemme keskustietokone ei saa siihen kommunikaatioyhteyttä mutta se on tavalla tai toisella ottanut hälytysjärjestelmämme, ohjausjärjestelmämme ja ajomoottorit hallintaansa. Johonkin sillä on kiire, oma rakkineemme kertoo että vieras on ollut piiloutuneena aktivoitumiseensa asti josta on nyt tarkalleen 7 minuuttia 13 sekuntia. Sehän voi olla vaikka AI, eihän se ole jäänyt kiinni missään rutiinitarkastuksissakaan, herra kapteeni.
Igor käytti sotilaspuolella tuttua puhuttelutapaa. Sekä hän että John olivat aikaisemmin palvelleet Maailmanhallituksen asevoimissa.
AI:llä Igor tarkoitti tekoälyä, itsestään tietoista ohjelmaa joka pystyi tekemään luovaa päättelyä ja toimimaan sen mukaan. AI:t, kuten ihmisetkin, omasivat persoonallisuuksia ja kokemukset muovasivat niitä jatkuvasti. AI:den rakentaminen oli sallittua vain Maailmanhallituksen erikoisluvalla.
- Eikä meistä kukaan ole erikoistunut vahingollisien ohjelmien tai AI:iden käsittelyyn, Chu, ota esiin matkustajaluettelo. Onko meidän hienohelmoista kenelläkään alan tuntemusta, sanoi John, aloittaen jo armeija-ajalta tutun rutiininomaisen ongelmanratkaisun.
Chu oli neljissäkymmenissä oleva kiinalaismies joka pukeutui aina viimeisen päälle ja piti aurinkolaseja puhtaasti tyylin vuoksi. Hän oli tehokas ja viileä, eikä kukaan juurikaan tuntenut häntä.
- Lähetin jo yhteisviestin kaikille matkustajille että kaikkien tulee siirtyä vuoteisiinsa ja odottaa siellä lisäohjeita. Kohta pitänee lähettää muutama mies kiertämään ja katsomaan että kaikki ovat totelleet määräystä. Ilmoitan jos tästä matkustajaluettelosta löytyy jotain kiintoisaa.
- Mitä tiedämme tästä järjestelmästä, pystymmekö lähettämään hätävistiä, kysyi John päällystöltään.
- Tämä systeemi on kaikkien päivänvaloa kestämättömien hankkeiden ja niiden ajajien paratiisi, puuttui navigaattori Dana Smith ensimmäistä kertaa puheeseen. Hän oli atleettinen ja lyhyeksi leikattu paksu musta tukka vain korosti poikatyttömäistä vaikutelmaa. Hän tiesi paljon aurinkokunnista kuljettuaan nuoruudessaan liftaamalla ympäri tunnettua avaruutta rikkaiden ja välinpitämättömien vanhempiensa kiusaksi.
- B-tähden soihtumaisuus aiheuttaa sen että radiolla viestiminen sen läheisyydessä ei toimi ja sensoreilla havainnoiminen on vaikeaa. Täydellinen ominaisuus niille jotka eivät halua tulla nähdyksi tai kuulluksi. Hätäsanoman lähettäminen tuottanee yhtä suurella todennäköisyydellä apujoukkoja tai ongelmia, jatkoi Dana omaan verkkaiseen tyyliinsä.
- Nyt tärppäsi, tietokone, näytä Robert Malcolmin tiedot pääholonäytössä, huudahti Chu.
Tietokone näytti kuvan nuoresta hontelosta miehenalusta jonka hieman vetiset harmaat silmät katsoivat hieman surumielisesti kaukaisuuteen. Holonäytön tekstiosa paljasti, että Robert oli Cyrodyne Systemsin pääosakkeenomistajan Jason Malcolmin poika, lapsinero joka jo hyvin nuorena voitti useita kilpailuja matematiikasta ja tieteellisestä hahmotuskyvystä. Myöhemmin hän oli kuitenkin osallisena useaan skandaaliin jotka koskivat keinotodellisuuteen liittyviä väärinkäytöksiä.
- Parempaa ei voisi toivoa, hulttio virtuaalitodellisuusnarkkari, lohkaisi Igor.
- Hän on paras valttikorttimme, tuumaili John, Chu, lähdetäänpä hakemaan hänet katsomaan, Darian hoitele sinä hommia täällä. Yritä saada lisäselvyyttä asioihin jos vaan mahdollista.
Chu ja John lähtivät verkkaisesti ovesta käytävään. He olivat lähtiessään kysyneet tietokoneelta herra Malcolmin hyttinumeron, ja saaneet vastaukseksi 53, poikkikäytävän 5 kolmas hytti. He suunnistivat hyttiä kohti nyt jo ihmisistä tyhjentyneiden käytävien halki kun yhtäkkiä ilman varoitusta heidän jalkansa nousivat ilmaan ja he leijuivat painottomana käytävässä.
- Mitä hittoa Chu huudahti
Yhtäkkinen painottomuus pisti pään ja mahan sekaisin, silmissä sumeni ja sydän hakkasi. Ihmiskehoa ei ole sopeutunut äkkiä vaihtuvaan painovoimaan ja vaikka sotilaskoulutus oli totuttanut molemmat miehet erilaisiin painovoimakenttiin, vaati muutoksesta toipuminen minuutteja.
- Aluksen päämoottori on sammutettu ja keinopainovoimaa ei ole kytketty, siksi olemme painottomia.
Maidenilla oli pyörimällä luotu painovoima silloin kun moottorit eivät tuottaneet painovoimaa jatkuvan kiihdytyksen kautta. Pyöriminen oli toteutettu aluksen nokasta lähtevään supervahvaan nanokuituvaijeriin kiinnitetyn suuren vastapainon avulla. Vastapaino ja alus ajettiin moottorien avulla pyörimään toistensa ympäri luoden painovoiman alukselle. Nyt näin ei kuitenkaan ollut vaan alus sinkoutui moottorien aiemmin antaman työntövoiman turvin avaruudessa suoraan.
Miehet kiskoivat itseään eteenpäin painottomassa käytävässä kohti Robert Malcolmin hyttiä. Heidän saamansa koulutuksen mukaan äkillinen painottomuus ei ollut leikin asia. Aluksella joka ei ollut valmistautunut painottomuuteen alkoivat kaikki esineet leijua päämäärättömästi ja etenkin suuret nestemäärät tai rytäkässä särkyvät lasiesineet saattoivat aiheuttaa paljon ongelmia. Käytävät olivat kuitenkin pääosin tyhjiä ja he pääsivät etenemään Malcolmin hytille ilman suurempia ongelmia.
Malcolmin hytin ovi avautui sihahtaen ja paljasti sekamelskaisen kaaoksen erilaisia laitteita, ruuantähteitä ja roskaa. Mies oli ilmeisesti tavalla tai toisella estänyt siivousrobottien vierailut hytissään ja se näkyi. Kaiken tämän leijuvan sekamelskan keskeltä löytyi Malcolm itse, riutuneena ja täysin muissa maailmoissa. Hänen silmänsä olivat kiinni eikä hän reagoinut millään tavalla miesten herättely-yrityksiin, mutta hän hengitti ja hänen pulssinsa oli normaali.
- Paras ottaa yhteys Igoriin, hänellä voisi olla paras käsitys tästä, tuumaili John
- Igor! Oletko seurannut edistymistämme? Mitä mieltä olet, mitenhän herra virtuaalitodellisuuden voisi saada siirrettyä tämän todellisuuden puolelle? kyseli John.
He olivat ottaneet mukaansa univormuun kiinnitettävät napit jotka tarjosivat täydellisen video- ja radioyhteyden. Nappien välinen kommunikaatio hoitui puhtaasti nappien itsensä ylläpitämällä langattomalla viestinnällä joka oli irrallinen aluksen muusta toiminnasta. Napit oli tarkoitettu käyttöön kriisitilanteessa, jolloin aluksen järjestelmät eivät välttämättä toimineet oikein ja itsenäinen toiminta oli näin välttämätöntä.
- Tutkailin etenemistänne ja katselin myös nappienne syötteen muita aallonpituuksia, tuumasi Igor hetken kuluttua. Jotain signaalia siellä miehen aivoihin siirtyy mutta piruko tuosta ottaa selvän. Sen verran tiedän että signaalit ovat lyhytkantoisia, muuten ne näkyisivät aluksen sisäisien osien seurannassa ja olisivat aiheuttaneet hälytyksen. Jos rahtaatte hänet ulos hytistään, on hyvinkin suuri todennäköisyys että hän palaa tolkkuihinsa .... ellei kuole tai muutu kokonaan vihannekseksi, Igor lisäsi tuttuun tyyliinsä.
John mietti asiaa hetkisen:
- Ei tässä liene juuri muita mahdollisuuksia, etenkin kun nämä laitteet ovat takuulla laittomia ja kyseessä on koko aluksen kohtalo. Liu-utellaan hänet ulos Chu ja katsotaan mitä tapahtuu.
Miehet kävivät työhön. Malcolmin huoneen siivottomuus jatkui myös hänen henkilöönsä tavalla joka kävi miehille hyvin selväksi. Pistävä virtsan ja pesemättömän kehon haju iski vastaan heidän lähestyessään häntä ja lähempi tutkimus paljasti että hän sai ravintoliuosta suoraan suoneensa nurkassa olevasta sairaalakoneesta. Letku oli irronnut hänen kädestään tehden verestä ja ravintoliuoksesta taiteilijoita inspiroivan mosaiikin ilmaan Malcolmin ympärille. Yhtään taiteilijaa ei tosin ollut paikalla seuraamassa, ja John ja Chu hajottivat taideteoksen vetäessään Malcolmin jaloista kohti hytin ovea. Miehet liu'uttivat painotonta Malcolmia ilman halki läpi rojujen ulos ovesta ja vetivät hytin oven hänen perästään kiinni.
Jatkuu ....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)