Luksuslaivalla, osa 1

John Arroway heräsi hätkähtäen levottoman unen sekaan tunkeutuvaan yleishälytysääneen. Hänen päässänsä jyskytti orastava krapula hänen noustessaan nopeasti ylös ja ottaessaan holoyhteyden komentosillalle. Musertava painovoima työnsi hänet takaisin vuoteelle ja hän joutui keräämään voimia noustakseen uudelleen.
- Kuuleeko komentosilta, mitä hittoa siellä oikein tapahtuu?
- Täällä komentosilta, kapteeni, olisi ehkä parasta että tulette heti paikalle.
Nuoren perämiehen kasvoilla oleva ilme sai Johnin karistamaan viimeiset unenrippeet silmänräpäyksessä.
- Sammuttakaa yleishälytys, ja miksi kiihdytämme yli yhden geen, herran tähden, miksi ette soittaneet minulle ennen kuin teitte sen. Meillä on kohta sata panikoivaa turistia riesanamme.
- Me emme tehneet sitä, ehkä sinun pitäisi tulla katsomaan tänne paikan päälle.
- Hyvä on, minä tulen.
John puki univormunsa vaivalloisesti ja työntyi ruokkoamattomana ulos hytistään yhteen alusta tasaisen välimatkan välein halkovista käytävistä. Tämä oli numero seitsemän, ja se kulki koko aluksen 50 metrin leveyden päästä päähän. 1,49 G:n kiihtyvyys teki hänen 80 kiloisesta kehostaan 119,2 kilon painoisen ja hänen nivelensä valittivat joka askeleella.

Luksusristeilijä Maiden ei nukkunut koskaan, kuten sanottiin. Ja niinpä poikkikäytävä seitsemälläkin oli väkeä. John kulki hyvin pukeutuneen hajanaisen väkijoukon ohi laahustavin askelin kohti komentosiltaa. Ihmiset istuivat tai makasivat typertyneinä yhtäkkisestä painovoimasta. Heikkovatsaisimmat olivat tyhjentäneet viimeisen ateriansa käytävälle ja siivousrobotit hoitivat jo uutterasti tehtäviään. Muutamat ihmiset yrittivät pysäyttää Johnin ja kysyä mitä oli tapahtunut. John kuitenkin kuittasi ne nopeasti ja käski kaikkien mennä hytteihin ja vuoteisiin odottamaan lisäohjeita. Kuten aina tällaisella hetkellä, suurin osa ihmisistä oli pelokkaita, osa oli uteliaita, ja muutama vain odotti tilaisuutta käyttää hämminkiä hyväkseen tavalla tai toisella. John mietti että entisaikojen merikapteeneihin verrattuna hänellä oli yksi eroavaisuus, äärimmäisessäkään hädässä ihmiset eivät yrittäisi jättää laivaa, avaruudessa ei kukaan kuule huutoasi, kuten sanottiin. John karkotti pirut mielensä seiniltä ja laahusti päättäväisesti eteenpäin kunnes saapui komentosillalle.

- Mitä tarkoitatte ettette soittaneet hälytystä, kysyi John kiukkuisesti. Vatsaa käänsi ja elimistö puski adrenaliinia verenkiertoon. Kävely oli laittanut hänet hikoilemaan näkyvästi..
- Tarkoitan mitä sanoin, vastasi nuori laihanpuoleinen perämies. Hänen oljenvärinen tukkansa, nuori ikänsä ja varovainen käytöksensä antoivat hiirulaismaisen vaikutelman. John uskoi että perämies Darianiin voisi kyllä pahan paikan tullen luottaa, mutta kapteeniksi tullakseen hän tarvitsisi vielä paljon enemmän kokemusta.
- Joku käynnisti hälytysjärjestelmässä yleishälytyksen ja sain sen pois vain kytkemällä koko hälytysjärjestelmän pois päältä. Nyt emme saa komentosillalle hälytyksiä mistään aluksen järjestelmistä. En pystynyt kontrolloimaan järjestelmää lainkaan, Amir Darian kertoi hiljaa.
- Entäs nämä halvatun g-voimat, minne olemme menossa, kysyi John, paikkaindikaattorien mukaan me emme ole lainkaan kurssissa?
- Se on toinen, ja pahempi asia. Joku tai jokin ohjaa alusta kohti L 726-8 B:tä, ja moottorit on kytketty 100% työntövoimalle jatkuvalla syötöllä. Tätä vauhtia päädymme tähden tuliseen pätsiin noin 69 tunnin sisällä, tosin kuten tiedät L 726-8 B on voimakas soihtutähti, joten se voi käristää meidät jo jonkin verran aiemminkin.
Perämiehen äänestä ei varovaisuudesta huolimatta kuultanut paniikki ja John oli tyytyväinen arvioituaan perämiestä oikein. Tiedon levitessä komentosillalle laskeutui vaivautunut pelkoa tihkuva hiljaisuus.
- Tietokone, L 726-8 :n tähtijärjestelmä holonäyttöön, komensi John ja tietokone teki työtä käskettyä. Komentosillan keskellä oleva alue täyttyi kolmiulotteisesta pienoismallikuvasta jossa näkyivät L 726-8 :n kaksoistähtijärjestelmän merkittävimmät kohteet ja aluksen tämänhetkinen sijainti.

Tähtijärjestelmä koostui kahdesta toisiaan hyvin pitkulaisilla radoilla kiertävästä punaisesta kääpiötähdestä sekä niiden muutamista planeetoista. Maiden oli tullut ulos surffista (kuten yli valon nopeutta aluksia kuljettavaa avaruusreittiä arkikielessä kutsuttiin) suhteellisen lähellä A-tähteä mutta oli kiihdyttämässä moottorien täydellä teholla kohti vielä pienempää punaista B-tähteä joka holonäytön kuvassakin välillä kirkastui ja himmeni epätasaiseen tahtiin.

- Mikä tämä ohjaava voima voisi olla, antakaa minulle vaihtoehtoja, kysyi John miehistöltään.
Perämiehen lisäksi komentosillalla olivat navigaattori Dana Smith, päämekaanikko Igor Novikov ja turvallisuuspäällikkö Chu Man. Igor oli kumartunut päätteen ääreen ja tutki erilaisien mittarien ja anturien syötteitä keskittyneenä. Hän oli venäläisen miehen perikuva: mustapartainen, nauravainen, ikuinen pessimisti joka osasi ilmastointiteipillä ja parilla mutterilla korjata koneen kuin koneen (ja muisti usein myös kertoa sen). Hän ei myöskään pessimismistään huolimatta luovuttanut tiukankaan paikan tullen vaan pessimismi ilmeni enemmänkin mustana huumorina.
- Alusta ohjaa joku vieras ohjelmisto, aluksemme keskustietokone ei saa siihen kommunikaatioyhteyttä mutta se on tavalla tai toisella ottanut hälytysjärjestelmämme, ohjausjärjestelmämme ja ajomoottorit hallintaansa. Johonkin sillä on kiire, oma rakkineemme kertoo että vieras on ollut piiloutuneena aktivoitumiseensa asti josta on nyt tarkalleen 7 minuuttia 13 sekuntia. Sehän voi olla vaikka AI, eihän se ole jäänyt kiinni missään rutiinitarkastuksissakaan, herra kapteeni.

Igor käytti sotilaspuolella tuttua puhuttelutapaa. Sekä hän että John olivat aikaisemmin palvelleet Maailmanhallituksen asevoimissa.
AI:llä Igor tarkoitti tekoälyä, itsestään tietoista ohjelmaa joka pystyi tekemään luovaa päättelyä ja toimimaan sen mukaan. AI:t, kuten ihmisetkin, omasivat persoonallisuuksia ja kokemukset muovasivat niitä jatkuvasti. AI:den rakentaminen oli sallittua vain Maailmanhallituksen erikoisluvalla.
- Eikä meistä kukaan ole erikoistunut vahingollisien ohjelmien tai AI:iden käsittelyyn, Chu, ota esiin matkustajaluettelo. Onko meidän hienohelmoista kenelläkään alan tuntemusta, sanoi John, aloittaen jo armeija-ajalta tutun rutiininomaisen ongelmanratkaisun.
Chu oli neljissäkymmenissä oleva kiinalaismies joka pukeutui aina viimeisen päälle ja piti aurinkolaseja puhtaasti tyylin vuoksi. Hän oli tehokas ja viileä, eikä kukaan juurikaan tuntenut häntä.
- Lähetin jo yhteisviestin kaikille matkustajille että kaikkien tulee siirtyä vuoteisiinsa ja odottaa siellä lisäohjeita. Kohta pitänee lähettää muutama mies kiertämään ja katsomaan että kaikki ovat totelleet määräystä. Ilmoitan jos tästä matkustajaluettelosta löytyy jotain kiintoisaa.

- Mitä tiedämme tästä järjestelmästä, pystymmekö lähettämään hätävistiä, kysyi John päällystöltään.
- Tämä systeemi on kaikkien päivänvaloa kestämättömien hankkeiden ja niiden ajajien paratiisi, puuttui navigaattori Dana Smith ensimmäistä kertaa puheeseen. Hän oli atleettinen ja lyhyeksi leikattu paksu musta tukka vain korosti poikatyttömäistä vaikutelmaa. Hän tiesi paljon aurinkokunnista kuljettuaan nuoruudessaan liftaamalla ympäri tunnettua avaruutta rikkaiden ja välinpitämättömien vanhempiensa kiusaksi.
- B-tähden soihtumaisuus aiheuttaa sen että radiolla viestiminen sen läheisyydessä ei toimi ja sensoreilla havainnoiminen on vaikeaa. Täydellinen ominaisuus niille jotka eivät halua tulla nähdyksi tai kuulluksi. Hätäsanoman lähettäminen tuottanee yhtä suurella todennäköisyydellä apujoukkoja tai ongelmia, jatkoi Dana omaan verkkaiseen tyyliinsä.

- Nyt tärppäsi, tietokone, näytä Robert Malcolmin tiedot pääholonäytössä, huudahti Chu.
Tietokone näytti kuvan nuoresta hontelosta miehenalusta jonka hieman vetiset harmaat silmät katsoivat hieman surumielisesti kaukaisuuteen. Holonäytön tekstiosa paljasti, että Robert oli Cyrodyne Systemsin pääosakkeenomistajan Jason Malcolmin poika, lapsinero joka jo hyvin nuorena voitti useita kilpailuja matematiikasta ja tieteellisestä hahmotuskyvystä. Myöhemmin hän oli kuitenkin osallisena useaan skandaaliin jotka koskivat keinotodellisuuteen liittyviä väärinkäytöksiä.
- Parempaa ei voisi toivoa, hulttio virtuaalitodellisuusnarkkari, lohkaisi Igor.
- Hän on paras valttikorttimme, tuumaili John, Chu, lähdetäänpä hakemaan hänet katsomaan, Darian hoitele sinä hommia täällä. Yritä saada lisäselvyyttä asioihin jos vaan mahdollista.

Chu ja John lähtivät verkkaisesti ovesta käytävään. He olivat lähtiessään kysyneet tietokoneelta herra Malcolmin hyttinumeron, ja saaneet vastaukseksi 53, poikkikäytävän 5 kolmas hytti. He suunnistivat hyttiä kohti nyt jo ihmisistä tyhjentyneiden käytävien halki kun yhtäkkiä ilman varoitusta heidän jalkansa nousivat ilmaan ja he leijuivat painottomana käytävässä.
- Mitä hittoa Chu huudahti
Yhtäkkinen painottomuus pisti pään ja mahan sekaisin, silmissä sumeni ja sydän hakkasi. Ihmiskehoa ei ole sopeutunut äkkiä vaihtuvaan painovoimaan ja vaikka sotilaskoulutus oli totuttanut molemmat miehet erilaisiin painovoimakenttiin, vaati muutoksesta toipuminen minuutteja.
- Aluksen päämoottori on sammutettu ja keinopainovoimaa ei ole kytketty, siksi olemme painottomia.
Maidenilla oli pyörimällä luotu painovoima silloin kun moottorit eivät tuottaneet painovoimaa jatkuvan kiihdytyksen kautta. Pyöriminen oli toteutettu aluksen nokasta lähtevään supervahvaan nanokuituvaijeriin kiinnitetyn suuren vastapainon avulla. Vastapaino ja alus ajettiin moottorien avulla pyörimään toistensa ympäri luoden painovoiman alukselle. Nyt näin ei kuitenkaan ollut vaan alus sinkoutui moottorien aiemmin antaman työntövoiman turvin avaruudessa suoraan.

Miehet kiskoivat itseään eteenpäin painottomassa käytävässä kohti Robert Malcolmin hyttiä. Heidän saamansa koulutuksen mukaan äkillinen painottomuus ei ollut leikin asia. Aluksella joka ei ollut valmistautunut painottomuuteen alkoivat kaikki esineet leijua päämäärättömästi ja etenkin suuret nestemäärät tai rytäkässä särkyvät lasiesineet saattoivat aiheuttaa paljon ongelmia. Käytävät olivat kuitenkin pääosin tyhjiä ja he pääsivät etenemään Malcolmin hytille ilman suurempia ongelmia.

Malcolmin hytin ovi avautui sihahtaen ja paljasti sekamelskaisen kaaoksen erilaisia laitteita, ruuantähteitä ja roskaa. Mies oli ilmeisesti tavalla tai toisella estänyt siivousrobottien vierailut hytissään ja se näkyi. Kaiken tämän leijuvan sekamelskan keskeltä löytyi Malcolm itse, riutuneena ja täysin muissa maailmoissa. Hänen silmänsä olivat kiinni eikä hän reagoinut millään tavalla miesten herättely-yrityksiin, mutta hän hengitti ja hänen pulssinsa oli normaali.
- Paras ottaa yhteys Igoriin, hänellä voisi olla paras käsitys tästä, tuumaili John
- Igor! Oletko seurannut edistymistämme? Mitä mieltä olet, mitenhän herra virtuaalitodellisuuden voisi saada siirrettyä tämän todellisuuden puolelle? kyseli John.
He olivat ottaneet mukaansa univormuun kiinnitettävät napit jotka tarjosivat täydellisen video- ja radioyhteyden. Nappien välinen kommunikaatio hoitui puhtaasti nappien itsensä ylläpitämällä langattomalla viestinnällä joka oli irrallinen aluksen muusta toiminnasta. Napit oli tarkoitettu käyttöön kriisitilanteessa, jolloin aluksen järjestelmät eivät välttämättä toimineet oikein ja itsenäinen toiminta oli näin välttämätöntä.
- Tutkailin etenemistänne ja katselin myös nappienne syötteen muita aallonpituuksia, tuumasi Igor hetken kuluttua. Jotain signaalia siellä miehen aivoihin siirtyy mutta piruko tuosta ottaa selvän. Sen verran tiedän että signaalit ovat lyhytkantoisia, muuten ne näkyisivät aluksen sisäisien osien seurannassa ja olisivat aiheuttaneet hälytyksen. Jos rahtaatte hänet ulos hytistään, on hyvinkin suuri todennäköisyys että hän palaa tolkkuihinsa .... ellei kuole tai muutu kokonaan vihannekseksi, Igor lisäsi tuttuun tyyliinsä.
John mietti asiaa hetkisen:
- Ei tässä liene juuri muita mahdollisuuksia, etenkin kun nämä laitteet ovat takuulla laittomia ja kyseessä on koko aluksen kohtalo. Liu-utellaan hänet ulos Chu ja katsotaan mitä tapahtuu.

Miehet kävivät työhön. Malcolmin huoneen siivottomuus jatkui myös hänen henkilöönsä tavalla joka kävi miehille hyvin selväksi. Pistävä virtsan ja pesemättömän kehon haju iski vastaan heidän lähestyessään häntä ja lähempi tutkimus paljasti että hän sai ravintoliuosta suoraan suoneensa nurkassa olevasta sairaalakoneesta. Letku oli irronnut hänen kädestään tehden verestä ja ravintoliuoksesta taiteilijoita inspiroivan mosaiikin ilmaan Malcolmin ympärille. Yhtään taiteilijaa ei tosin ollut paikalla seuraamassa, ja John ja Chu hajottivat taideteoksen vetäessään Malcolmin jaloista kohti hytin ovea. Miehet liu'uttivat painotonta Malcolmia ilman halki läpi rojujen ulos ovesta ja vetivät hytin oven hänen perästään kiinni.

Jatkuu ....